18 - Here I am! :)

Lataan kuvat myohemmin... :D

Niin kuin otsikostakin käy ilmi, niin mä oon saapunut määränpäähän! (Y) Kokonaisuudessaan matka meni oikein mukavasti. Mä kirjottelin suurimman osan tästä postauksesta jo tuossa pitkän Pariisi-Detroit lennon aikana eli tää postaus kertoo siis mun 18 tunnin matkasta tänne toiselle maailman laidalle mun hostperheen luokse.

Maanantai aamuna heräsin noin kuuden maissa ja menin suihkuun. Oli vähän jännä fiilis viettää hetkeen aikaan vikoja hetkiä Suomikodissa, mutta toisaalta olo oli myös yllättävän leppoisa. Kyllä mä sinne kuitenkin taas kohtapuoliin palailen, joten mitä sitä nyt ihmeempiä sitä kotia ”hyvästelemään”. Vähän enne puolta kahdeksaa päästiin sitten lähtemään kentälle. Mukana oli äiti&iskä + Jassu&Ama. Eve raukka oli sairastunut yöllä eikä päässyt saattamaan. :( Eve oli kyllä hengessä mukana.

Ruuhkista huolimatta päästiin kentälle ihan ajoissa eikä turvatarkastuksiinkaan ollut yhtään jonoa. Sai vain kävellä suoraan niistä läpi ja lähteä tälle seikkailulle. En kuitenkaan mennyt heti porteista vaan sanottiin heippoja siinä jonkin aikaa. Oli kyllä haikeaa, mutta saatiin me kaikkien niiden kyynelten keskellä parit hymykuvatkin tsempattua.

Sitten lähdinkin kohti turvatarkastuksia ja fiilis oli ihan ok. Kaikki käsimatkatavarat tuli helposti mukana eikä mitään erityischeckkauksiakaan tarvinnut tehdä. Pakkasin kamojani huolellisesti ja kun ne oli kasassa oli vielä aika viimeiselle vilkaukselle ja vilkutuksille turvan toiselle puolelle rakkaiden ihmisten luo. Siinä vaiheessa fiilis ei ollut mikään mahtavin. Oli kyllä ihana nähdä kaikkien hymyilevän, mutta huhhuij… :’/

Noo… Ei siinä mitään. Kävelin taxfree shopin läpi katsomaan porttiani ja päätin, että menen suoraan sinne. Aikaa oli eikä matka ollut pitkä, joten yksi punaisen ristin mainostaja sai minut suostuteltua mainospuheilleen. Ennen kuin hän ehti edes aloittamaan selvisi kuitenkin, että olen alaikäinen ja mainospuheet jäivät siihen. :D Sain kuitenkin häneltä vikan Marianne –karkin hetkeen ja juteltiin jotain. Koska oon kiinnostunut ihmisten auttamisesta niin sanoin sille mainostajalle suurin piirtein näin: ”Kyllä mua kiinnostaa sitten tulevaisuudessa tämmöinen, kun kaikilla ei kuitenkaan mee niin hyvin…” ja hyvä etten ruvennut itkemään tossa vaiheessa kun tunteet oli niin pinnassa vielä niistä hyvästeistä. Jälkeenpäin miettien musta toi oli jotenkin niin hauska momentti, koska oli ainakin vakuuttavasti sanottu toi mielipide! XD Mutta tottahan se on, ja samalla tuolloin tajusin että mitä ihmettä mä olen surullinen! Mä oon toteuttamassa unelmaani ja mulla on asiat ihan älyttömän hyvin, joten hymyä huuleen! :D Siitä lähtien matka menikin fiilisten puolelta oikein mukavasti.

Molemmilla lennoilla yritin aina paikoitellen nukkua, koska edellinen yö ei ollut ollut mitään pisimpiä, mitä olen nukkunut. Sainkin nukuttua ihan hyvin joten sen suurempi väsymyskään ei iskenyt. En voi silti sanoa etten kärsisi tällä hetkellä jonkinmoisesta jetlagista. :D

Pariisin kentän vaihtoon oli varattu reilu pari tuntia, mutta se tuntu ehkä just ja just tunnilta. :D Harhailin vähän missä sattuu / tai no en kyllä menny minnekkään väärään suuntaan, kun kyselin joka välissä neuvoa, mutta ei mun mielestä niissä reiteissä ollut mitään tolkkua. Eka olisin ollut menossa jonkun rajatarkastuksen läpi, koska siihen suuntaan seuraava terminaalini selvästi osoitti. Kokeilin mennä siitä kaksi kertaa, kun en tajunnut ihan ekalla kerralla mitä se poliisi tarkoitti… :D No sitten päädyinkin lentokenttähenkilökunnan ohjeiden mukaan security alueen ulkopuolelle ja kävelin, kävelin, otin kuvan…

 (ollaan oltu Pariisin kentällä kisamatkan johdosta aiemminkin, niin oli pakko ottaa kuva tästä kohtaa, koska otin siitä aiemminkin kuvan XD – muistuuko mieleen matkaseuralaiset? ;)) ja kävelin. Kysyin neuvoa ja jatkoin kävelyä :D Sitten pääsin toiselle raja-asemalle menin siitä ja onnekseni en joutunut käsimatkatavaroiden punnintaankaan. Sitten taas käveltiin, mentiin junalla ja käveltiin. XD Yhen harha-aseman (joka johtui siitä etten saanut sen lentokenttävirkailijan tekemästä Gate merkinnästä selvää :D) jälkeen pääsin vihdoin ja viimein security checkkiin. Tällä kertaa vähän tarkempien turvatarkastusten jälkeen olinkin sitten valmis matkaamaan portille. No… Ei sekään aivan lähellä ollut, mutta ehdin hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä, etten ehtinyt mihinkään kauppoihin kattelemaan…! XD Eiköhän mulla kaikki tarvittava oo nyt mukana ja täältä saan loput. 8)

Nyt siis istuskelen täällä Detroitin lennolla kirjottelemassa tätä postausta ja ”innolla” vaan ootan noita rajatarkastuksia kentällä…  Tää lento on about puolisen tuntia myöhässä, mutta kyllä mulla pitäis olla ihan reilusti aikaa suunnistaa siellä. Seitsemisen tuntia takana tätä lentoa ja pari tuntia edessä. Lennetään nyt Kanadan päällä ja kartalla Detroit näyttää olevan ihan lähellä, mutta ei näköjään… :P

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tässä vielä loppumatkan stoori lisättynä tohon aiempaan vähän muunneltuun koneessa kirjotettuun tekstiin. Kiiresita johtuen kirjotin tasta eteenpain koulun koneella, joten toivottavasti saatte selvaa vaikkei noita ylapilkkuja naissa kirjaimissa ookkaan... :P

Detroitin kentalle saavuttuani oli edessa aivan jaatavan pitkat passin-&viisumintarkastusjonot ynna muita tullauksia. Olin yhdessa vaiheessa jo ihan varma etten tule ehtimaan vikalle lennolle Pariisin koneen ollessa loppujenlopuks viela about tunnin myohassa, mutta I made it! :D Kiiruhdin kovaa vauhtia turvatarkastuksien kautta vikan lennon portille, joka sitten tietenkin oli viimeisessa mahdollisessa nurkassa. Piti menna muunmuassa hienon valotunnelin lapi joka oli aikas massiivinen ja valot vaan vaihteli varejaan. Uskalsin myos hetkeksi pysahtya ja napsasta kannykallani kuvan tuosta kaytavasta.

Juu... Kameran akun matkalaukusta kaappamminen ei kaynyt mielessakaan siina vaiheessa kun kuljettelin laukkuani tullin eri vaiheiden lapi, joten kannykalla mentiin loppuun asti ja hyva niin :)! Kun saavuin vihdoin tan Saginawiin menevan lennon portille, olin vahan hadissani, koska lennon lahtoon oli vartti aikaa ja portit oli kiinni eika ketaan nakynyt mailla eika halmeilla. Sitten kysyin vaan etta onko portti jo suljettu, ja nainen vastasi ystavallisesti avaavansa portin noin viiden minuutin paasta. Huhhuh siina vaiheessa fiilis oli aika helpottunut ja myohemmin tajusin etta olin sitten melkeinpa eka silla portilla XD Yks kiinalainen meni mua ennen, koska hanet haluttiin siihen kun han ei kuulemma ymmartanyt englantia. :P Ihan niinkuin makaan nyt niin hyvin olisin sen virkailijan kaikkia sanoja ymmartanyt mutta kumminkin...

Kone oli ihan superpieni ja olin jo valmis kaiken maailman turbulensseihin :S Koneet lahti ruuhkaisella Detroitin kiitoradalla varmaan 30 sekuntin valein ilmaan ja sittenkun mekin paastiin vihdoin ilmaan niin kyyti olikin tosi tasaista! :D Lennon olisi kuulunut kestaa noin tunnin, mutta just kun olin ummistanut silmani ja nukahtamassa niin kuulutettiin jo, etta ollaan laskeutumassa Saginawiin. Tossa vaiheessa mulle tule ehka pienenmoinen jannitys mutta yllattavan rennosti ma mielestani otin ton koko matkan XP Paastiin koneesta ulos ja olin valmiina menemaan hakemaan isoa matkalaukkuani hihnalta ja sen jalkeen tiesin tapaavani perheen. Niin ei kuitenkaan kaynyt vaan kun kappailin muiden matkustajien perassa niin liukuovet avautu ja se fiilis vasta olikin uskomaton!! :o Siella oli koko perhe oottamassa valmiiden nimikirjainkylttien kanssa. Voi eii se fiilis oli ihan mahtava, koska ma olin selvinnyt perille ja kaiken lisaks se tapaaminen tuli ihan yllarina :D Matkatavarat otettiin vasta siis silta puolen ja kun oltiin saatu laukkuni hihnalta lahdettiin kotia kohti...!

Matka kesti noin puolisen tuntia juteltiin kaikenmoista. Myos ihmeteltavaa riitti heti alkuun, kun pelloilla valkky satoja punasia valoja. Taalla on siis kai yli 1000 tuulimyllya jotka sitten pimeella valkkyy punasina ja voin kylla todeta naiden kahden aamun koulubussin odottelujen perusteella, etta taalla tuu-lee! :D Tyttojen kanssa ollaan viimassa odoteltu tan kotitien paassa bussia tulevaks ja siina on kylla meinannu yks jos toinenkin jaatya :P Bussi on nimittain ollut molempina paivina kun ollaan silla menty ja sita odoteltu niin myohassa. :S

Kotiin paastyamme paasin tutustumaan talon tiloihin ja tallissakin kaytiin ruokkimassa elaimet... Tai no ma kyllakin vaan ihmettelin ja siskot ruokki ne. Ehka sitten joskus tulevaisuudessa kun oon selvinnyt tasta jetlagista niin voin aamulla/illalla menna auttamaan heita...! Talo vaikutti tosi kivalta ja aluks meinasin eksya kun en ollut enaa varma missa oon XD Nyt en vois kuvitella enaa eksyvani,  joten laitetaan sen illan vasymyksen piikkiin.

Seuraava ihan uskomaton yllari tuli kun esittelykierros saapu mun tulevan 5kk huoneeseen eli Kiran uusittuun huoneeseen. Wow! Se on tosi tilava ja ihana, mutta sitten kun nain sen seinana...! OMG! Siina siis luki mun blogin nimi kaunolla! :o En tiia mita ma tein sillon, mutta wow siis se on aivan supersiisti! Lisaksi mulla oli ihanasti tilaa laittaa mun kaikki kuvat, kalenteri, kortit ym. esille niille varattuun seinalla riippuvaan ilmoitustaulu/hyllyjutskaan ja muutenkin huone on ihan mahtava! :)

Illalla kyselin viela jotain kysymyksia, jotka oli jotkut aika hassuja ja sitten taisinkin menna nukkumaan. Reilun parinkymmenen tunnin paiva rupes siina vaiheessa jo tuntumaan pikkasen, mutta ei mitenkaan ihan alyttoman pahasti, kai... :D Tai no ei musta ainakaan silta tuntunut, mutta varmaan se naytti erilta. :DD...

Tulevaisuudessa en varmaan näin paljoa kirjottele, että enemmänkin kuvilla mennään, jotta saan pidettyä teitä kotisuomalaisia jotenkin ajallaan ajan tasalla täällä tapahtuvista tapahtumista.

Palaillaan <3 !